Kolumni
Sidosryhmien ääni kuuluu palveluvalikoiman periaatteiden säädösvalmistelussa

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen priorisointi on eettinen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Mitä pidämme tärkeänä, ketä autamme ensin ja millä perusteella? Priorisointi vaikuttaa siihen, miten oikeudenmukaisena, yhdenvertaisena ja luotettavana ihmiset pitävät järjestelmäämme.

Kysyimme osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteiden säädösvalmistelua näkemyksiä kansalaisilta, sote-ammattilaisilta ja muilta sidosryhmiltä. Saimme runsaasti palautetta ja näkemyksiä priorisoinnista ja niistä periaatteista, joilla priorisointia ja palveluvalikoiman rajauksia voisi tehdä. 

Kansalaiskyselyssä yli 22 000 vastaajaa nosti yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon palveluvalikoiman tärkeimmiksi arvoiksi. Suomalaiset toivovat, että palvelut perustuvat tarpeeseen – eivät elämäntapoihin tai muihin taustatekijöihin. 

Samaan aikaan enemmistö vastaajista suhtautui varauksella ajatukseen kustannuskatosta julkisissa palveluissa. Vaikka resurssien rajallisuus ymmärretään, kansalaiset eivät halua alistaa ihmisarvoa taloudellisille rajoitteille. He ovat kuitenkin valmiita osallistumaan keskusteluun vaikeistakin arvovalinnoista. 

Ammattilaiset tekevät jo nyt priorisointia 

Yli puolet kyselyymme vastanneista sote-ammattilaisista kertoi tekevänsä piilopriorisointia päivittäin. Erityisesti sosiaalihuollossa tämä kuormittaa. Ei siksi, että priorisointi olisi väärin vaan siksi, että sen pelisäännöt ovat epäselvät.

Moni sote-ammattilainen toivoo laissa säädettyjä periaatteita työnsä tueksi. Samalla osa vastaajista pelkää, että sääntely voi kaventaa ammatillista itsenäisyyttä. 

Tämä on ymmärrettävää. Jos priorisointi muuttuu mekaaniseksi toiminnaksi, inhimillinen harkinta katoaa. Toisaalta, jos sääntelyä ei ole lainkaan, työntekijät voivat jäädä yksin vaikeiden päätösten kanssa.

Sidosryhmät toivovat käytännönläheisiä soveltamisohjeita  

Sidosryhmien palautteessa toistuu yksi pääviesti: periaatteet ovat hyviä yleisellä tasolla. Ihmisarvo, tarveperiaate ja kustannusvaikuttavuus ovat kaikki tärkeitä. Miten ne painottuvat, jos ne ovat keskenään ristiriidassa? Miten arvioidaan vaikuttavuutta, jos tutkimusnäyttö puuttuu? 
Muun muassa näihin kysymyksiin haemme ratkaisuja osana säädösvalmistelua.

Sidosryhmä korostavat ennaltaehkäisyn merkitystä. Priorisoinnin ei pitäisi olla vain reaktiivista valintaa rajallisten resurssien keskellä vaan myös keino ohjata järjestelmää kohti vaikuttavaa, oikea-aikaista ja ehkäisevää toimintaa. Ennaltaehkäisy ei ole vain kustannustehokasta, se on myös inhimillisesti kestävää.

Sidosryhmät toivovat käytännönläheisiä soveltamisohjeita, mittareita ja esimerkkejä. Ilman niitä mitkään periaatteet eivät ohjaa käytäntöä. Nämä ovatkin niitä säädösvalmistelun seuraavia askelia, joihin siirrymme, kun palveluvalikoiman periaatteita koskeva esitysluonnos lähtee lausuntokierrokselle.

Leini Sinervo

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana sosiaali- ja terveysministeriössä asiakkaat ja palvelut -osastolla Palveluvalikoiman periaatteiden säädösvalmistelun koordinaattorina.